Olipa tosi rankka yö.
Syy: miljoona kertaa herätetty, sitten jossain vaiheessa monta tuntia valvottu yö. :(
On surullista nähdä miten oma ylisosiaalinen poika muuttuu hiljaiseksi, mahakipua valittavaksi pikkumieheksi.
Se on niiin uskomatonta että kiusaaminen aloitetaan tosi nuorena.
Kerronpa surullisen tarinan.
Meidän poika (3v.) käy perhepäivähoitajalla, missä kiusaamista ei tapahdu.
Tiedän tämän varmaksi koska hän menee oikein mielellään sinne. Ja lisäksi kertoo hauskoja juttuja.
Mutta omassa pihassa on perhepäivähoitaja, jolla yksi tosi törkeä poika (olisiko ehkä 5v.?)
jatkuvasti meidän lapsen kimpussa. Joka päivä.
Joko huutelee että "-et saa tulla tänne","-et saa leikkiä meidän kanssa", "-et saa tulla hiekkalaatikolle (hiekkalaatikko meillä ehkä 6kertainen normaaliin hiekkalaatikkoon verrattuna, ainiin ja lisäksi tämä poika istuu kiikussa)". Lisäksi nimittelyä on havaittavissa: "-taas tuo tyhmäpoika tulee tänne",-"kakkapää" -"läskipää"...yms.
Lisäksi toi poika on saanut jopa tytön (3-4v.?) mukaansa tähän julmaan leikkiin (joko se menee mukaan haukkumiseen tai ei ole huomaavinaan etviä). :(
Hassuinta on että ilkeänpojan pikkuveli (2v.) leikkii mielellään meidän pojan kanssa.
Niillä on keskenään oikein kivat autoleikit.
Ahdistus alkoi näkymään omalla pojalla joka kerta, kun yritettiin mennä omalle pihalle oman pphoitajan jälkeen.
Joko on mahakipua. Tai yhtäkkiä etvi ei sano mitään (normaalisti on kuin radio). Tai sitten eetuliini muuttuu ihan hysteeriseksi itkee ja kiukkuaa. Pyytää että mennään puistoon tai kaupungille tai suoraan kotiin sisälle.
Kerran (olisko 2 viikkoa sitten ) kysyin etviltä että mikä on?
Yritin kalastella että "-mikä vaivaa"?(ei etvi puhua pukahtanut, katsoi vain maahan).
"-Onko paha olla meidän pihassa olevien tapahtumien takia?" (etvi sanoi hiljaisesti että: joo)
"-Kiusaako joku sinua"? (e:joo,"se poika"). (kyllähän minä tämän tiesin jo, mutta on tärkeätä että lapsi itse kertoo.)
Tässä vaiheessa katsoo maahan kenkiään ja nieleskelee itkuaan.
"-Katso minua silmiin, etvi",sanon. -"Katso nyt". Etvi kohottaa päätään.
"-Yksikään poika tai tyttö ei saa kiusata sinua, ymmärrätkö, ei yksikään!"
"-Jos se poika vielä kertaakaan kiusaa sinua, sanot joko minulle /tai vastuussa olevalle aikuiselle (sille naapurin pphoitajalle). Lisäksi se on meidän piha, ymmärrätkö, meidän!
Se poika käy meidän pihapiirissä vain hoidossa, se ei omista meidän pihaa (vaikka näköjään yrittää)."
Tässä vaiheessa etvillä pää nousi kokonaan, tuli ryhtiä ja jopa taistelutahtoa.
"-Ja tämä ei tarkoita sitä että sinä puolestasi rupeat kiusaamaan "sitä" poikaa. Se poika on vähän niikuin vieraana meidän pihapiirissä".
"-Äitillä on keinoja sen kiusaamisen lopettamiseksi. Äiti keskustelee pihapiirin pphoitajan kanssa tai sen pojan äitin kanssa. Tai jos mikään ei auta, niin on semmoinen sosiaalitoimisto joka ottaa tuhmat lapset pois( XD) .."
Viesti meni hyvin perille etville. Pelätä ei tarvitse enään. Kyllä meillä siltikin vielä vähän arastellaan meidän pihaa. Mutta heti kun se poika on sanonut jotain pahasti, etvi kertoo suureen ääneen että: "et saa kiusata (aikaisemmin kun etvi meni lukkoon) tai kerron äitille/pphoitajalle"!
Olisi kyllä mieli tehnyt sanoa suoraan sille pojalle pari asiaa. Mutta kun se on niin pieni (vaikka hirveä onkin). Sitäpaitsi mikä minä olen sille sanomaan. Pphoitajalle ja pojan äitille voin sanoa. Ja jos ne pistä poikaa ruotuun niin ilmoitusta vaan.. Olenko väärässä? Mitä tämmöisessä tilanteessa voi ylipäätänsä tehdä?
Jännä miten sen perheen toinen poika on kiltti ja hyvätapainen. Olisiko isoveljellä jokin angsti päällä?
Se on vaan semmoinen juttu että jos nyt sitä ei saa pois kitkettyä lapsesta, niin se vie sen jossain vaiheessa tarhaan ja sitten kouluun..ja siitä eteenpäin.. :(
Sääliksi käy poikaa ja sen perhettä.
No jaa kuitenkin:
Nyt meidän meidän omalla perhepäivähoitajalla loma ja valitettavasti.
Ja ukkoni on sen verran tyhmä, että sopi meidän pojan menevän tälle meidän pihapiirissä olevalle pphoitajalle. Öh? Siis mitä? Kiusaajan seuraksi koko päiväksi! :/
Tämän takia koko yö meni huonosti.
Ensin miljoona kertaa herätystä (mun pää ei tykkää yhtään, migreeni tulee vähästäkkin).
Loppujen lopuksi kun ukko ei tajua lasta lohduttaa, heräsin kunnolla. Menin keittiöön tekemään juustovoileipiä ja lämmittämään maitoa (olisin kaakaota tehnyt, mutta kun etvi ei tykkää siitä).
Istuin sitten keittiössä puolitoistatuntia etvi sylissäni, syöttäen voileipää ja juottaen lämmintä maitoa.
Silittäen päätä, rauhoittaen lasta.
Yksi kiusaamisenlopettamis-teoriani nyt sitten muistuikin mieleen: Laitetaan kiusaaja ja kiusattu viettämään yhdessä aikaa (vapaalla). Ne oppii toisistaan. Ja ehkäpä kiusaaminen loppuu/vähentyy.
Etvi pääsi tavallaan nyt kokeeseen.
Jännittää kyllä ihan hirveästi miten siellä menee.
